Sinkkuna eläminen- ilo ja nautinto vai epätoivo ja suru?

Nautitteko te sinkkuudesta vai onko kiire löytää seuraa ja parisuhde?

Itse olen koko nuoruuteni, teini-ikäni ja varhaisaikuisuuteni elänyt pitkissä parisuhteissa. Olen kokenut sen ihanuuden, kuinka mukavaa on olla toisen kanssa, saada läheisyyttä ja rakkautta, seksi on säännöllistä ja helppoa, ja rakastuminen ja tuntea toisen rakkaus ihan mahtavaa.

SILTI, nautin tästä sinkkuudesta nyt täysin rinnoin. Voin flirttailla vapaasti miehille, kokeilla seksiä kenen kanssa tahansa, kun siltä tuntuu, tutustua uusiin ihmisiin, olla vapaa, mutta samalla tuntea läheisyyttä. Tavata vapaasti ketä huvittaa, milloin huvittaa, missä huvittaa. Harrastaa seksiä uuden tuttavuuden kanssa jos siltä tuntuu. Flirttailla estottomasti.

Jossain vaiheessa haluan parisuhteen, mutta en vielä. Paitsi jos rakastun. Ihastun todella helposti, mutta olen koittanut pitää tunteet nyt aisoissa ja oikeasti nauttia vapaudesta. Jos seksi jonkun kanssa on erinomaisen hyvää ja kemiat pelaa niin häntä voi tavata uudestaan ja uudestaan. Ja jos joku kolahtaa se on sitten menoa, eikö vain?

Nyt kuitenkin koitan tarkoituksella ottaa tämän kevään ja kesän niin, että nautin täysillä VAPAUDESTA!

Miten te muut?

Kommentit